EMI asiakasvarojen suojaaminen Virossa — erottelu, täsmäytys, kirjanpito

Asiakasvarojen suojaaminen on sähköisen rahan laitosten keskeinen sijoittajansuojan mekanismi: asiakkaiden varat sijaitsevat EMI:n oman omaisuuden ulkopuolella, jotta EMI:n maksukyvyttömyystilanteessa asiakkaat voivat saada täyden korvauksen. Virossa sääntö johtuu PSD2-direktiivin 10 artiklasta, joka on saatettu osaksi kansallista maksupalvelulakia. Finantsinspektsioon valvoo järjestelyä — odotetaan kirjallista suojauspolitiikkaa, päivittäistä täsmäytystä, todennettavaa erottelua ja selkeästi nimettyä sisäistä vastuuta kontrollista.

01

Kaksi suojaustapaa PSD2 10 artiklan mukaan

10 artikla tarjoaa EMI:lle kaksi hyväksyttävää tapaa. Tapa A: sijoittaa asiakasvarat erotellulle tilille ETA-luottolaitoksessa, pidettynä asiakkaiden hyväksi luottamuksellisesti eikä koskaan sekoitettuna EMI:n omiin toimintasaldoihin. Tapa B: sijoittaa asiakasvarat varmoihin, likvideihin ja matalariskisiin varoihin, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, pidettynä erotellussa säilytysjärjestelyssä. Monet virolaiset EMI:t käyttävät yksinomaan tapaa A; suuremmat EMI:t yhdistävät joskus molempia optimoidakseen korkotuottoa pysyen silti varovaisina.

Kolmas, harvoin käytetty vaihtoehto on suojausvakuutus tai vastaava takaus. Finantsinspektsioonin käytännön rima tälle reitille on korkea; useimmat yritykset eivät valitse sitä.

02

Erotettu tili — toiminnallinen yksityiskohta

Tavassa A suojaustilin on oltava ETA-luottolaitoksessa, nimetty siten, että hallinnan luottamusluonne näkyy, ja siihen on liitettävä kirjallinen sopimus pankin kanssa, joka vahvistaa ettei varoja ole EMI:n omien velkojien käytettävissä. EMI:n on milloin tahansa pystyttävä tunnistamaan, kuinka paljon saldosta kuuluu kullekin asiakkaalle — tyypillisesti alikirjanpidon kautta, joka täsmäytetään päivittäin pankin tiliotteeseen.

Uusilla EMI:illä on kaksi yleistä virhetilaa: (1) viive asiakastalletuksen ja suojaustilille siirron välillä luo lyhyen sekoittumisikkunan; (2) päivän päättyessä tehtävä täsmäytys tarkastaa vain netto-, ei bruttopositioita. Molemmat ovat valmiita löytöjä seuraavassa Finantsinspektsioonin tarkastuksessa.

03

Kirjallinen politiikka, päivittäinen täsmäytys, selkeä omistajuus

Finantsinspektsioon odottaa kirjallista suojauspolitiikkaa, jossa nimetään vastuullinen henkilö, määritellään täsmäytystaajuus ja poikkeamakäsittely, yksilöidään vastapuolipankit ja kuvataan tavan A ja B rajojen ylläpito. Päivittäinen täsmäytys on käytännön standardi; viikoittainen ei kelpaa toimivalle yritykselle. Poikkeamat eskaloidaan ja lokitetaan.

Selkeä sisäinen omistajuus tarkoittaa, että yksi nimetty henkilö — yleensä talousjohtaja tai treasury-päällikkö — vastaa kontrollista. Vastaus "joku operaatioissa hoitaa sen" valvontakäynnillä on löydös.

04

Kirjanpidollinen käsittely ja tilikartan vaikutukset

Asiakasvarat eivät ole EMI:n varoja. Tilikartan on heijastettava tätä: suojaustilin käteinen seisoo rinnakkain vastaavan asiakasvelkarivin kanssa; suojaussaldoille ansaittu korko seuraa ehdoissa ja suojauspolitiikassa määriteltyä asiakas–EMI-jakoa. Float-tulon kirjaaminen, säilytyspalkkiot ja pankkikulut eivät saa vääristää suojaustäsmäytystä.

Konserniraportoinnissa suojaussaldot esitetään brutto- eikä nettopohjalla suhteessa asiakasvelkaan IFRS:n esittämissäännösten mukaisesti luottamuksella hallituille saldoille. Asetamme tämän onboarding-vaiheessa ja testaamme kuukausittain.

05

Finantsinspektsioonin auditointiodotukset

Vuotuisessa lakisääteisessä tilintarkastuksessa testataan: (a) suojaussopimuksen olemassaolo ja ehdot; (b) päivittäisen täsmäytyksen näyttö valituilta päivämääriltä; (c) kirjallisen politiikan riittävyys ja hallinnon huomio; (d) kirjanpidollinen käsittely tilinpäätöksessä. Tarkastusketjun aukot paljastuvat nopeasti. Rakennamme kontrollit siten, että tarkastus on vahvistus eikä löytöretki.